Olen päässyt pahimmasta riippuvuudestani eroon.
Esimerkkinä: Puhelimeni oli kaksi pitkää viikkoa huollossa, ja ilokseni tajusin pärjääväni enemmän kuin hyvin ilman sitä! Suurimmat haasteet liittyivät yhteyden pitoon, sekä siihen, että nykyään lähes kaikki (kuten opiskelijakortti) ovat yksinkertaisesti puhelimella.
Mitä somen vähentäminen on tuonut elämääni?
Oman elämän vertailu
Toisinaan minulla on ollut vaikeaa ymmärtää, että oma elämänpolkuni ei ole kilpailua muiden kanssa. Usein tuntuu, että oma aikataulu on väärässä tahdissa, kun muut menevät eteenpäin ja itse junnaa paikallaan.
Koen somen vähentämisellä olleen yllättävän paljon vaikutusta tähän ajatus malliini.
Somessa tulee huomaamattakin verrattua itseään muihin. Kun vähensin tätä, tuntui kuin asioita olisi alkanut tapahtumaan elämässäni enemmän. Todellisuudessahan mikään ei muuttunut, mutta ehkä huomioni kohde muuttui.
Huomasin alkavani panostamaan ja keskittymään enemmän omaan elämääni,
en muiden.
Hyväksynnän haku
Koin ärsytystä usein siitä, kuinka huomionhakuista some mielestäni toisinaan on.
Pohdin usein, mitä esimerkiksi someen postaaminen minulle antaa ja miksi teen sitä.
Keksin monenlaisia selityksiä sille, miksi sitä teen, kuten omien muistojen tallentaminen.
Lopulta kuitenkin päädyin aina samaan lopputulokseen: hain hyväksyntää. Halusin tuntea olevani jotenkin parempi tai kiinnostavampi, esimerkiksi siksi, että olin tehnyt jotain hienoa tai saavuttanut jotain.
Ehkä vain käynyt jossain, missä joka ikinen muukin on käynyt.
Ymmärsin myös sen, että minulla ei tarvitse olla erityisempi kuin muut.
Eikä mun tarvitse kiinnostaa kaikkia.
Tottakai edelleen haluan hyväksyntää. Pyrin kuitenkin siihen, ettei sen tarvitse tulla jokaiselta. Riittää, että minulle tärkeät ihmiset ovat ylpeitä minusta. Ja ennen kaikkea, että olen itse ylpeä itsestäni.
Pyrin siihen, että se riittäisi minulle! Toisinaan olen tässä suoranaisen surkea.
Yksityisyys
Koin somen vähentämisen tuoneen kaipaamaani yksityisyyttä, vaikka mikään julkisuudenhenkilö en olekaan.
Instagramissa minua seurasi ala-asteen kaiman serkut ja niin edelleen.
Miksi minun pitäisi ilmoittaa heille, mitä teen elämässäni tai miksi edes haluaisin?
Nyt kirjoitan tätä blogia, ja kuka tahansa voi kaiken täältä lukea. Pohdinkin pitkään, haluanko ”menettää” tunteen yksityisyydestäni. Koen tämän kuitenkin erilaisena.
Toivon, että blogiini löytäisi ihmiset, jotka kaipaavat vertaistukea, haluavat fiilistellä elämää yhdessä tai tavoitella unelmia. En halua jakaa elämääni kaikkien vanhojen tuttujeni silmien eteen, enkä rehellisesti enää jaksa seurata heidänkään elämäänsä.
Nyt haluan jakaa jotain, jolla olisi oikeasti jokin idea.
Negatiivisuus
Koen, että somessa näkee myös paljon negatiivista.
Usein selaamisen jälkeen tuntuu, kuin kaikki olisi pielessä.
Tuntuu, että se vie mielen helposti alaspäin.
Kun olen vähentänyt somea, en enää tunne olevani jatkuvassa alakulossa.
Pystyn näkemään paremmin ne hyvät asia, mitä elämässä on juuri nyt.
Myös ne mahdollisuudet, en vain pelkkiä uhkakuvia.
Pidänkö somea täysin huonona?
En.
Mielestäni some on parhaimmillaan erinomainen inspiraation lähde. Käytän sitä itsekin siihen edelleen: urheiluun, ruokaan, matkailuun…kuten varmasti moni muukin.
Täysi somelakkokaan ei ollut koskaan toimivaratkaisu omalla kohdallani.
Hiljaisuutta
Omalla kohdallani huomasin lopulta tarvinneeni vain enemmän hiljaisuutta ympärilleni,
jotta kuulin omat ajatukseni.
Ja lopulta oma polkukin alkoi tuntua selkeämmältä.