Kun valo alkoi palata takaisin. Elämään palaaminen ei ollut suuri oivallustai äkillinen muutos. Se alkoi pienistä hetkistä. Kun uskalsin katsoa itseäni silmiin,en syytellen tai haukkuen. Todeten vain,että jonkin on muututtava minussa. Siitä, että nauroin ja muistin,kuka olin ennen kuin väsymys vei kaiken.Siitä, että uskalsin taas haaveilla,vaikka en ollut varma jaksamisestani. Koen, että suuri pelastukseni oli,että …
Palasin kotiin ajatellen,että nyt kaikki helpottaisi. Että kun tämä on ohi,voin vihdoin hengittää. Mutta jokin seurasi mukanani. Lupasin itselleni, etten enää koskaan veisi itseäni sellaiseen tilanteeseen.Käskin olla varovainen.Nyt ei saa enää yrittää. Tuntui, kuin olisin jäänyt kuilun pohjalle, ja päättänyt etten enää astu lähellekään reunoja. Niitä, joita ei enää edes ollut. Ajattelin pitkään, että kaikki …
Huomaan viime aikoina ajattelevani tulevaa useammin hymyillen. En siksi,että kaikki olisi valmista,vaan siksi, että tuntuu siltä, että jotain hyvää on oikeasti edessä. Ja samaan aikaan jokin ääni painostaa:entä jos tämäkin on vain mieleni harhaa. Silti huomaan palaavani tähän tunteeseenyhä uudelleen. On mahdollista,että tulevaisuus näyttää vihdoin kirkkaammalta, kuin koskaan. Vaikka lopulta kukaan ei tiedä,putoaako maa altamme …
Olin hakenut samaa opiskelupaikkaa jo toista vuotta.Luin kahdeksan kuukautta putkeen, rakensin arkeni sen ympärille, vakuutin itselleni, että tällä kertaa epäonnistuminen ei olisi vaihtoehto. Silti luotto itseeni heitteli.Joinain päivinä tuntui, kuin olisin matkalla johonkin merkitykselliseen.Toisina epäilin, että yritän väkisin päästä kuuluvaksi johonkin,minne en oikeasti kuulu. Kun kävelin pääsykokeesta ulos,oloni oli tyhjä. Yllättäen tuntui, ettei lopputuloksella ollutkaan …